Leena Pasanen Nimikkokirje 3/2012
Box 5
Ilembula via Iringa Ilembula 4.11.2012
Tanzania
email: leenapasanen@gmail.com
kännykkä: +255 754 646368/ +255 785 819080
Rakkaat sukulaiset ja ystävät!
Loma Suomessa
Toukokuun alkupuolella lensin Suomeen lomalle, ja heti loman alkajaisiksi saatoimme äiti Lean haudan lepoon Jyväskylässä. Sotaveteraanikuoro lauloi siunaustilaisuudessa ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu”. Äiti oli kotoisin Laatokan Karjalasta, ja sotien aikana hän työskenteli lääkintälottana. Kun perheen kanssa kävimme 90-luvulla äidin kotikylässä Impilahden Kitelässä, irrotimme kalliosta Kitelän kiviä, punertavia puolijalokiviä. Äidin toivomuksesta nämä kotikylän kivet heitettiin arkun päälle hautaan.
Eläkkeelle jäätyään äiti kirjoitti monta kansiollista muistelmia lapsuudestaan lähtien; äiti oli hyvä kirjoittaja, ja hänen kirjoituksiaan on palkittu ja julkaistu Karjala-lehdessä ja lottakirjassa. Moniin vieraskirjoihin on talletettuna muistot esimerkiksi meidän kolmen sisaruksen kastejuhlista ja muista tapahtumista. Lääkintälottavuosiltakin on muistona vieraskirja, jossa on haavoittuneiden sotilaiden koskettavia kirjoituksia.
- Tansanialaiset työtoverit ovat afrikkalaiseen tapaan käyneet vierailulla kodissani sanomassa osanottonsa, ja olen saanut heiltä lahjaksi monia mekkoja ja kankaita.
Sisareni Marjatta oli miehensä Osmon kanssa muuttamassa vanhempieni asuntoon, ja minä sain jättää kirjani ja tavarani ”omaan” huoneeseeni. Olin tästä ratkaisusta suuresti kiitollinen, koska kesäloma meni suurelta osin oman kirjani kirjoittamiseen. Marraskuun puolivälissä ilmestyvän kirjan nimi on ”NOEL,Daktarin tarinoita Tansaniasta”. Samaan aikaan kirjoitin minulta pyydettyä osuuttani kolmeen muuhun kirjaan; jouduin siis kirjoittamaan työstäni ja elämästäni neljästä erilaisesta näkökulmasta, sillä en halunnut
toistaa neljässä kirjassa samoja asioita. Yksi näistä kirjoista - piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirja CRUX SPES UNICA. Risti, ainoa toivo - on jo julkaistu.
Vierailijoita
Palasin Tansaniaan heinäkuun puolivälissä vastaanottamaan vieraita. Oulujoen seurakunnan Missioklubin 15 hengen ryhmä tuli reilun kahden viikon vierailulle Tansaniaan. Ryhmän johtajina olivat Sari Meriläinen ja Jouni Heikinheimo. Osa nuorista oli lukiolaisia, osa opiskelijoita. He olivat kolmen vuoden ajan tekemällä ryhmänä työtä keränneet rahaa matkaa varten, mistä voi päätellä, että he tulivat ”tosi tarkoituksella”. Nuoret olivatkin ihana, motivoitunut joukko, joka halusi nähdä kyläelämää ja auttaa kylän vanhuksia arkipäivän töissä. Kävimme tutustumassa Njomben kuurojenkouluun, Ilembulan yläasteeseen ja katulasten kouluun, Mafingan orpokotiin ja Iringan vammaisten työkeskukseen Neema Craftsiin. Myös Ilembulan orpokodin lapset saivat oman osansa vieraiden huolenpidosta. Paluumatkalla vietimme yhden päivän Mikumin luonnonpuistossa Foxien Vuma Hillissä, ja muiden villieläinten ohella myös leijona ja leopardi esittäytyivät matkalaisille.
Toinen iso vierailijaryhmä oli Helsinki Mission 22 hengen joukko, jonka johtajina olivat Pirjo Kantala ja Riitta Laakio. Tämä ryhmä tuli Iringaan lokakuun loppupuolella, ja olin heitä vastaanottamassa siellä. Iringassa kävimme tutustumassa Tumaini yliopistoon ja Counseling Centeriin, jossa aids-potilaat ja muutkin saavat henkistä ja hengellistä tukea. Vietimme kolme päivää Ruahassa Chris Foxin omistamassa Mwagusissa, ihanassa majapaikassa, jossa palvelu on aina huippuluokkaa. Illallisen söimme joka ilta kuivassa
joenuomassa, jonne valoa antoivat iso nuotio, rinteeseen ripustetut öljylamput ja taivaalla loistava kuu. Ruahasta menimme Mafingan orpokodin kautta kahdeksi yöksi Mufindiin Fox Lodgelle. Sunnuntaina osallistuimme kyläkirkon jumalanpalvelukseen ja vieraat tutustuivat orpokotikylän toimintaan.
Juuri nyt Ilembulassa ovat rotarylääkärit Hanna Tytärniemi ja Anu Vatanen, ruotsalainen lääkäri Emma Nordin, neljä ruotsalaista sairaanhoidon opiskelijaa sekä Reina Kess, joka on työssä orpokodissa. Seuraavan puolentoista viikon aikana on tulossa kymmenen suomalaista pitkäaikaista vierailijaa.
Sairaalan tilanne
Vieläkään ei valtiolta ole tullut luvattua apua henkilökunnan palkkoihin ja lääkkeiden ostoon. Kesän aikana 23 sairaanhoitajaa lähti töihin valtion sairaaloihin, koska palkkojen maksaminen aina viivästyi. Kuusi ministeriä joutui jättämään virkansa kesällä korruptioepäilyjen takia, joukossa myös terveysministeri. Uusi terveysministeri on ainakin periaatteessa suhtautunut suopeasti Ilembulan auttamiseen; sairaala on jo merkattu valtion budjettiin, ja apua on luvattu tammikuusta alkaen. Valtion sairaaloiden lääkärit ovat olleet pariin kolmeen kertaan lakossa, samoin opettajat, koska palkkoja ei ole voitu nostaa. Jälleen kerran kiitos Ilembulan Ystäville avusta, jonka turvin palkkoja on voitu pikkuhiljaa maksaa. Rukousaiheita riittää, ja jännittyneenä odotan, saako sairaala luvatun avun ennen kuin jään eläkkeelle ensi vuoden alkupuolella.
Ilembulan sairaalan lastenosastoa kohtasi onnepotku, kun tuttu hiippakunnan kouluttama lääkäri Judith Gwimile tuli takaisin vastavalmistuneena lastenlääkärinä. Judith on mukava nuori nainen ja hyvä lääkäri, mutta tietenkin jää nähtäväksi, kuinka kauan hän perheettömänä Ilembulassa viihtyy.
Fausta
Faustan luvalla kerron hänen elämästään. Faustan äiti oli sairaalassa hoitajana, ja molemmat vanhemmat kuolivat tytön ollessa pieni. Kun aloimme saada aids-lääkkeitä Ilembulaan, aloin muistella, ketkä lapset jäivät eloon vanhempien kuoltua aidsiin. Muistin Faustan äidin Evan, ja sain tietää Faustan olevan tätinsä hoidossa ja oppilaana Ilembulan
yläasteella. Kutsuin tädin ja Faustan juttelemaan kanssani ja kehotin Faustaa menemään aids-testiin. Testi oli positiivinen; Faustalle aloitettiin aids-lääkitys ja hankittiin polkupyörä, jolla hän taittoi viiden kilometrin matkan kouluun. Fausta pääsi yläasteelta koulun parhaana oppilaana ja jatkoi lahjakkaille tytöille tarkoitetussa Songea Girls -koulussa.
Lukion ensimmäisellä luokalla Fausta oli luokkansa paras. Hän pääsi ylioppilaaksi niin hyvin arvosanoin, että sai valtiolta täyden opintolainan, jonka turvin hän on aloittanut lokakuussa mikrobiologian opinnot Dar es Salaamin yliopistossa. Ennen Dariin lähtöä järjestimme Faustalle aids-lääkkeet jouluun saakka helpottaaksemme opintojen alkua. Tänään olen käynyt tekstiviestikeskustelua Faustan kanssa; hän toivoisi saavansa kannettavan tietokoneen helpottamaan opiskelua. Täti ja hänen miehensä ovat työssä Ilembulan sairaalassa, ja he molemmat saavat kouluja käymättöminä työntekijöinä hyvin pientä palkkaa. Sen turvin he kuitenkin ovat kouluttaneet omia lapsiaan ja Faustaa.
Omat kasvattityttäreni
Maria, 22v, valmistui keväällä hyvin arvosanoin nursing assistantiksi, apuhoitajaksi. Hän on ollut kesästä asti töissä Makambakossa lääkekaupassa sen jälkeen kun suoritti lääkeopin kurssin. Maria on osoittautunut luotettavaksi ja topakaksi työntekijäksi, ja niinpä lääkekauppaa pitävä nainen kehotti Mariaa menemään töihin lähellä olevalle valtion terveysasemalle. Minut kutsuttiin huoltajana paikalle, jotta terveysasemalta osaavat ottaa tarvittaessa yhteyttä minuun, ja Maria on jo aloittanut työskentelyn terveysasemalla.
Myöhemmin Maria haluaisi jatkaa opintoja valmistuakseen
sairaanhoitajaksi.
Maria on vuokrannut asunnokseen vaatimattoman huoneen, jossa ei ole sähköä. Olen jo kaksi kertaa käynyt kahvilla Marian kodissa, johon hän on ostanut pöydän ja tuolin sekä verhoja peittämään tiiliseinää. Heti kun Maria pääsi asumaan pieneen kotiinsa, hän
kutsui Ilembulan perheensä, Lisen ja Ashan lapsineen, sunnuntaiaterialle. Minä en päässyt sille vierailulle mukaan. Kun kävin Marian luona kylässä pari päivää sitten, siellä minua odotti taas pieni lahja.
Asha, 26 v, opiskeli tänä vuonna uudestaan yläasteen viimeisen vuoden oppiaineet ja tentti ne lokakuussa parantaakseen aikaisempia arvosanojaan. Asha miettii kovasti tulevaisuuttaan. Häntä säälittää vanheneva isä, joka on tiukoilla lapsellisen ja oikukkaan vaimonsa kanssa. Asha haluaisi auttaa vanhempiaan asumalla vähän aikaa heidän kanssaan ja viljelemällä maata, jotta vanhemmat saisivat maissia ja papuja. Ashalla on
todistus ammattikoulun kotitalousopinnoista, ja hän harkitsee myös muutaman kuukauden työjakson tekemistä vaikkapa Ilembulan sairaalassa. Jatko-opinnotkin kiinnostavat. Saadakseen selvyyttä tulevaisuudensuunnitelmilleen hän päätti mennä juuri kolme vuotta täyttäneen poikansa Michaelin kanssa muutamaksi päiväksi Marian luokse. Maria on perheen vakaa ja viisas ihminen, ajatuksiltaan kypsempi kuin moni paljon häntä vanhempi aikuinen. Maria neuvoi myös Johnia ja kävi kyselemässä veljelleen opiskelupaikkaa Njombenjuuri avatusta korkeakoulusta. John on aloittanut kuukausi sitten
Njombessa taloustieteen diplomatason opinnot. Samalla kurssilla on Ilembulan entisen ylihoitajan Atu Bangen sisaren poika, ja Atu on ollut yhtenä Johnin tukihenkilönä pojan välillä myrskyisissä elämänvaiheissa. Nyt Johnille kuuluu hyvää, ja hänellä on selvät tulevaisuudensuunnitelmat ja into
opiskella. Noel urakoi yläasteen toisen vuoden loppukokeiden kimpussa Kidugalassa ja on lähdössä marraskuun lopussa Moshiin ”orpokotiveljensä” Mussan rippijuhlaan. Noelin ja muidenkin elämästä voi lukea lisää pian
ilmestyvästä kirjasta.
Mufindin-koti
Kauniille paikalle mäen päälle onvalmistumassa talo. Kuvassa talon oikealla puolella ja edessä näkyy tuleva leveä terassi. Etuterassin reuna on yli puolitoista metriä
maanpinnan yläpuolella, ja terassilta kelpaa ihailla auringonlaskua mäkienja metsien taakse. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvä iso kivi jää takkaseinän ulkopuolelle
sisäpihalle, ja sen ympärille on suunnitteilla kivikkokasvi-istutus.
Talon ympärillä avautuu joka puolelle sama mäkinen ja metsäinen maisema; terassille näkyy myös orpokotikylän pari taloa. Rinteen alle on jo rakenteilla pieni klinikka, jossa voin säilyttää lääkevarastoani. Avukseni saan hoitajan, joka pystyy antamaanensiapua ja hoitamaan tavallisimpia tauteja. Kaikkein mieluiten kiertelisin kylissä tekemässä kotikäyntityötä, mutta Luoja näyttää, millaisiksi eläkepäväni tulevat muodostumaan ja minkä ajan vuodesta vietänMufindissa.
Piispa Mengele vieraili keväällä kodissani ja sanoi, että saan pitää myös Ilembulan-kotini eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. Ihmeellistä on ollut seurata, miten kaikki asiat järjestyvät juuri sopivaan aikaan.
Suomeen tulo
Lennän Suomeen uudeksivuodeksi ja ensi vuoden alkupuolella hoidan kuntoon eläkkeelle jäämiseen liittyvät asiat ja vierailen nimikkoseurakunnissa. Tarkoitus on palata Tansaniaan huhtikuun alussa muuttamaan osan tavaroistani Mufindin kotiini.
Kiitos kaikesta tuesta ja esirukouksista!
Siunattua loppusyksyä!
Lämpimin terveisin,
Leena